Näytetään tekstit, joissa on tunniste Teheran. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Teheran. Näytä kaikki tekstit

perjantai 25. syyskuuta 2020

Nazanine Hozar: Aria


 Alkuteos: Aria, 2019
Suomennos: 2020, Otava (Hilkka Pekkanen)

1950-luvulta 1970-luvun vallankumoukseen saakka ulottuva kertomus Iranin paikoin väkialtaisestakin lähihistoriasta. Keskiössä tarinassa on Aria, kolmen äidin kasvattama tytär, joka on tavalla tai toisella kytköksissä muihinkin henkilöhahmoihin. 

Tarinassa on paljon kiinnostavia koukkuja, mutta kokonaisuus on varsin poukkoileva ja sekava. Ehdottomasti lukemisen arvoinen ja aihe on tärkeä. Jätti kuitenkin hieman viimeistelemättömän vaikutelman.  


lauantai 25. elokuuta 2018

Azar Nafisi: Lolita Teheranissa


Julkaistu 2003, suomennettu 2005 (Hanna Tarkka)

Muistelmateos, jossa kirjailija kertoo elämästään ajatolla Khomeinin aikaisessa Iranissa. Hän toimi tuolloin englantilaisen kirjallisuuden opettajana yliopistossa, mutta menetti työnsä kieltäydyttyään käyttämästä huntua.

Potkujen jälkeen Nafisi perustaa kirjallisuuspiirin muutamille lahjakkaille oppilailleen ja he aloittavat viikottaiset kokoontumiset hänen omassa kodissaan. Kokoontumiset tuovat kaivattua sisältöä sekä hänen omaan että piiriin kuuluvien naisten kontrolloituun ja säädeltyyn elämään.

Kirjassa käsitellään muutamaa länsimaisen kirjallisuuden klassikkoa, joiden tuntemuksesta saattaa olla lukukokemuksen kannalta hyötyä, mutta lukemattomuuskaan ei lukukokemusta häiritse. Hienoa ja länsimaalaisen näkökulmasta käsittämätöntäkin kuvausta iranilaisesta arjesta.


Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset


Alkteos: Childen of the Jacaranda Tree,
Suomennos: WSOY, 2014 (Laura Jänisniemi)

Neda syntyy vuonna 1983 Evinin vankilassa Teheranissa, Omin on kolmevuotias, kun hänen vanhempansa pidätetään kesken illallisen. Šeida ehtii nähdä isänsä vain hetken ajan sylivauvana, kunnes isä teloitetaan.

Tarina alkaa 1980-luvulta näiden kolmen lapsen tarinasta ja jatkuu kaksi seuraavaa vuosikymmentä. Tarina on riekaleinen, mutta onnistuu jollain tavalla punoutumaan yhtenäiseksi loppua kohti. 

Tarinassa on kirjaiijan omaelämäkerrallista materiaalia Iranin islamilaisen vallankumouksen vaikutuksista hänen perheensä ja sukunsa elämään.