Blaine Harden: Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta

 

Alkuteos: Escape from Camp 14, 2012

Suomennos: Gummerus 2013 (Ruth Jakobson)

Kirja kertoo Pohjois-Korean vankileirillä syntyneen ja siellä kasvaneen Shin Dong-hyukin tarinan. Hän on tiettävästi ensimmäinen vankileirillä syntynyt, joka on onnistunut pakenemaan ensin Kiinaan ja sieltä Etelä-Korean kautta Yhdysvaltoihin. Elämä vankileirillä on nälkää, pelkoa, epäluottamusta ja loppumatonta työtä. Ulkopuolinen maailma jää täysin pimentoon. Leirin yllä leijuu jatkuva väkivallan ja kuoleman pelko. Lopulta kuitenkin nälkä on suurin motivaattori sille, että Shin päättää paeta yhdessä toisen vangin kanssa.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että osa Shin Dong-hyukin kertomasta on keksittyä, mutta kirjailija on vakuuttunut siitä, että suurin osa tapahtumista on todenperäisiä. 

Jamie Zeppa: Ylitse taivaan ja maan

 

Alkuteos: Beyond the Sky and the Earth, 1999

Suomennos: Tammi, 2000 (Sari Karhulahti)

Parikymppinen Jamie on isovanhempiensa turvallisessa kodissa kasvanut nuori opettaja, joka päättää jättää kotimaansa Kanadan taakseen ja lähteä opettajaksi Bhutaniin, yhteen maailman suljetuimmista valtioista Himalajan vuoristossa.  Kotimaahan jää sulhanen, ystävät ja perhe, kun kaksivuotinen pesti pienessä kyläkoulussa alkaa. Kommelluksilta, koti-ikävältä tai kulttuurishokilta ei voi välttyä, kun toimeen on tultava välttämättömyystarvikkeilla (eikä niitäkään aina ole). 

Kokemus muuttaa Jamien maailmankatsomusta merkittävällä tavalla eikä paluu länsimaiseen elämäntapaan ole enää mahdollinen. Hieno lukukokemus! 

 

Francesca Marciano: Matka kuvien taakse

Alkuteos: The End of Manners, 2007

Suomennos: WSOY 2010 (Irmeli Ruuska)

Italialainen valokuvaaja, Maria Galante, lähtee Afganistaniin tekemään kuvareportaasia pakkoavioliitoista, jotka ajavat nuoria afgaaninaisia itsemurhiin ja muihin epätoivoisiin tekoihin. Mukaan reissulle lähtee räiskyvä kolumbialaissyntyinen brittitoimittaja Ima Glass, jonka kanssa Maria joutuu monenlaisiin selkkauksiin. 

Maria on tehnyt vuosia pelkkiä ruokakuvauksia ja vellonut eron jälkeisessä masennuksessa, joten hän ei suhtaudu Afganistanin keikkaan erityisen avoimin mielin. Reissu kuitenkin avaa hänen silmänsä sille, että maailmalla saattaakin olla hänelle vielä jotain annettavaa.  

 

Taru Väyrynen: Meren vaahto

 Julkaistu: 2007, Books on Demand

Viisi nuorta naista lähtee rantalomalle Kyproksen Agia Napaan. Tarkoitus on ottaa kunnon irtiotto arjesta ja siinä naiset kukin tavallaan varmasti onnistuvatkin. Tarina on fiktiivinen, mutta jokaiselle hahmolle löytyy varmasti vastineensa todellisesta maailmasta. Suomalaiset öykkäturistit, paikalliset lomaromanssin kalastelijat ja työntekijät. Aihepiiristään huolimatta yllättävän avaava lukukokemus ja sukellus siihen mitä lomaturismi voi olla sekä turistin että paikallisen väestön kokemana. 

Nazanine Hozar: Aria

 Alkuteos: Aria, 2019

Suomennos: 2020, Otava (Hilkka Pekkanen)

1950-luvulta 1970-luvun vallankumoukseen saakka ulottuva kertomus Iranin paikoin väkialtaisestakin lähihistoriasta. Keskiössä tarinassa on Aria, kolmen äidin kasvattama tytär, joka on tavalla tai toisella kytköksissä muihinkin henkilöhahmoihin. 

Tarinassa on paljon kiinnostavia koukkuja, mutta kokonaisuus on varsin poukkoileva ja sekava. Ehdottomasti lukemisen arvoinen ja aihe on tärkeä. Jätti kuitenkin hieman viimeistelemättömän vaikutelman.  

Anna Pesonen-Smith: Matkalippu Bollywoodiin

Julkaistu 2018, Like

Intiassa elokuva-alaa opiskellut ja maassa useita kertoja matkaillut ja asunut Pesonen-Smith kuvaa intialaista kulttuuria ja elämäntapaa esikoisteoksessaan. Intialaiseen elämään on helppo hypätä mukaan omalta kotisohvaltaan, kerronta on välillä kummallisen poukkoilevaa eikä asiayhteyttä kappaleiden välillä tunnu löytyvän, mutta se ei juurikaan häiritse lukukokemusta. Itse ainakin heittäydyn niin innolla matkakertomuksiin sisään, ettei pienet kauneusvirheet siellä täällä haittaa mitään. 

Suosittelen kaukokaipuuta ruokkimaan!

Sayaka Murata: Lähikaupan nainen

Alkuteos: Konbini ningen, 2016

Suomennos: 2020, Gummerus (Raisa Porrasmaa)

Keiko Furukura on neljääkymppiä lähestyvä akateemisesti kouluttautunut nainen, joka työskentelee osa-aikaisena työntekijänä eräässä tokiolaisessa lähikaupassa eli konbinissa. Työura samassa kaupassa on kestänyt jo 18 vuotta ja Keiko nauttii suuresti omasta säännöllisestä arjestaan, jota työvuorot rytmittävät. 

Keikon perhe ja ystävät eivät kuitenkaan hyväksy Keikon tapaa elää elämäänsä. He painostavat Keikoa hankkimaan kunnon työn ja vähintäänkin miehen, perheen perustaminenhan alkaa olla pian myöhäistä. Keikon konbiniin tuleekin yllättäen töihin hieman kyseenlainen mieshenkilö, jonka kanssa Keiko luo ulospäin parisuhdetta muistuttavan tilan, joka kuitenkin pilaa hänen ennen niin harmonisen päivärytminsä.

Kirja kertoo tiiviissä paketissa tärkeän sanoman siitä millaisia paineita yhteiskunta asettaa sen sisällä eläville jäsenilleen ja kuinka vaikeaksi elämä saattaa muotoutua, jos et syystä tai toisesta sovikaan ennalta määrättyyn muottiin.  

Nadia Murad: Viimeinen tyttö

Alkuteos: The Last Girl, 2017
Suomennos: 2018, Otava (Sami Heino)

Nadia viettää lapsuutensa pienessä jesidikylässä Irakissa. 14. elokuuta 2014 Nadian ollessa 21-vuotias, Isisin joukot valtaavat kylän, tappavat miehet ja kaappaavat naiset seksiorjiksi Isisin taistelijoiden käyttöön. Nadia kulkeutuu talosta toiseen muiden naisten mukana ja joutuu pian eroon perheenjäsenistään ja ystävistään.

Ihmeen kaupalla Nadia pääsee pakenemaan ja löytää muslimiperheen, joka auttaa häntä pääsemään pois Irakista ja Isisin vaikutuspiiristä.

Nadia elää tällä hetkellä Saksassa ja tekee aktiivisesti töitä ihmisoikeuksien puolestapuhujana. 

Rajaa Alsanea: Riadin tytöt

Alkuteos: Banat al-Riyad, 2007
Suomennos: 2008, Atena (Sampsa Peltonen)

Kirjaa mainostetaan saudiarabialaisena sinkkuelämää-kertomuksena ja sitä se jossain määrin onkin. Itseä tämä muistutti ehkä enemmän tv-sarja Gossip Girlistä, mutta mutkikkaita ihmissuhdekuvioita tässä pääsee seuraamaan joka tapauksessa. Länsimaisen kulttuurin sijasta seurataan vahvoihin perinteisiin nojaavaa arabikulttuuria ja elämää sen sisällä.

Nuoret yläluokkaan kuuluvat naiset kamppailevat omien tunteiden ja ikiaikaisten perinteiden ristitulessa. Järjestetty avioliitto on edelleen vahvasti voimissaan eikä perheen valitsema aviopuoliso ole useinkaan se toivotuin kumppani.

Liisa Karvinen: Riisiä tiskin alta

Julkaistu: 2012, Gummerus

Liisa Karvinen vie lukijansa nojatuolimatkalle nyky-Japaniin. Tarinoissa on höystettä myös maan pitkästä historiasta, joka ohjaa edelleen kulttuuria, tapoja ja uskomuksia.

Kirjoittajalla on vahva kokemus maasta ja siellä asumisesta. Ulkomaalaisena tarkastelijana näkökanta on usein virkistävä, niin myös tässä tapauksessa. Aivan ehdottomasti suositeltava lukupaketti maahan matkaaville, sisältää myös käytännön vinkkejä maassa toimimiseen ja siellä olemiseen.

Sopii myös tällaisille matkasta Nousevan auringon maahan vasta haaveileville. Jonain päivänä vielä!

Susan Abulhawa: Sininen välissä taivaan ja veden

Alkuteos: The Blue between Sky and Water, 2015
Suomennos: Like, 2015 (Terhi Kuusisto)

Kirja kertoo palestiinalaisen Barakan suvun vaiheista, erkaantumisesta ja yhdistymisestä. Israelilaisten hyökkäys Beit Darasin kylään Palestiinassa vuonna 1948 saa aikaan joukkopaon Gazaan, jonne muodostuu vuosien myötä pakolaisleiri.

Osa pakolaisista lähtee paremman elämän toivossa Yhdysvaltoihin, niin myös Barakan perheen yksi sisaruksista, Mamdouh.

Vuosikymmeniä myöhemmin Yhdysvalloissa elävä Nur lähtee tutustumaan sukuunsa Gazassa ja oppii vihdoin tuntemaan omat juurensa sekä sen mitä todelliset perhesiteet merkitsevät. 

Ron Brackin (toim.): Hamasin poika

Alkuteos: Son of Hamas, 2010
Suomennos: 2010, Avainmedia (Pekka Nieminen)

Mosab Hassan Yousef on palestiinalaisen terroristijärjestön Hamasin perustajajäsenen poika, joka on nähnyt sisältäpäin miten terroristijärjestö toimii. Hän kasvoi seuraamaan isänsä jalanjälkiä, mutta päätyy lopulta vankilatuomion kautta israelilaisten vakoojaksi.

Kirja kertoo Palestiinan ja Israelin välisestä konfliktista, mutta ei varsinaisesti paneudu siihen kovin suurella tarkkuudella. Kirja antaa yhden henkilön näkökulman tilanteesta, jota hän on päässyt seuraamaan harvinaisen lähellä molempia osapuolia.

Mosab kääntyy aikuisiän kynnyksellä kristityksi ja käy kirjassa läpi myös tätä muutosprosessia. 

Atiq Rahimi: Maata ja tuhkaa

Alkuteos: Khâkestar-o-khâk, 1999
Suomennos: Like, 2002 (Kristina Haataja)

Mies lähtee kohti kaivoksia pojanpoikansa kanssa. Hänen on kerrottava pojalleen suru-uutiset: Pommi on osunut kotikylään eikä sukua enää ole. Pojanpojalta pommi vei mahdollisuuden kuulla. 

Mies ja poika odottavat kyytiä kaivoksen porteilla. Mies näkee painajaisia, kohtaa omissa suruissaan pyöriskelevän vartijan ja kioskin pitäjän. Hän yrittää olla hermostumatta kuurolle lapselle, joka ei ymmärrä miksi pommi vei kaikilta äänen. 

Pieni, mutta ajatuksia herättävä tarina 1980-luvun Afganistanista.

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja

Alkuteos: Hakase no Aishita sushiki, 2003 
Suomennos: Tammi, 2016 (Antti Valkama)

Professori on menettänyt muistinsa onnettomuudessa. Hän kykenee muistamaan 80 minuuttia kerrallaan, jonka jälkeen hän palaa aina uudelleen aikaan ennen onnettomuutta. Lukuisat muistilaput takkiinsa kiinnitettynä pitävät hänet jollain tasolla mukana tässä hetkessä. 

Taloudenhoitaja ja Professori tutustuvat joka aamu uudestaan. Numerot ja matematiikka kuljettavat arjessa ja auttavat ymmärtämään ympäröivää maailmaa. Niissä on jotain tuttua ja muuttumatonta. 

Vähäeleinen, arkinen, kaunis ja soljuva tarina. Japanilaista kaunokirjallisuutta parhaimmillaan.

Azar Nafisi: Lolita Teheranissa

Julkaistu 2003, suomennettu 2005 (Hanna Tarkka)

Muistelmateos, jossa kirjailija kertoo elämästään ajatolla Khomeinin aikaisessa Iranissa. Hän toimi tuolloin englantilaisen kirjallisuuden opettajana yliopistossa, mutta menetti työnsä kieltäydyttyään käyttämästä huntua.

Potkujen jälkeen Nafisi perustaa kirjallisuuspiirin muutamille lahjakkaille oppilailleen ja he aloittavat viikottaiset kokoontumiset hänen omassa kodissaan. Kokoontumiset tuovat kaivattua sisältöä sekä hänen omaan että piiriin kuuluvien naisten kontrolloituun ja säädeltyyn elämään.

Kirjassa käsitellään muutamaa länsimaisen kirjallisuuden klassikkoa, joiden tuntemuksesta saattaa olla lukukokemuksen kannalta hyötyä, mutta lukemattomuuskaan ei lukukokemusta häiritse. Hienoa ja länsimaalaisen näkökulmasta käsittämätöntäkin kuvausta iranilaisesta arjesta.

Sahar Delijani: Jakarandapuun lapset

Alkteos: Childen of the Jacaranda Tree,
Suomennos: WSOY, 2014 (Laura Jänisniemi)

Neda syntyy vuonna 1983 Evinin vankilassa Teheranissa, Omin on kolmevuotias, kun hänen vanhempansa pidätetään kesken illallisen. Šeida ehtii nähdä isänsä vain hetken ajan sylivauvana, kunnes isä teloitetaan.

Tarina alkaa 1980-luvulta näiden kolmen lapsen tarinasta ja jatkuu kaksi seuraavaa vuosikymmentä. Tarina on riekaleinen, mutta onnistuu jollain tavalla punoutumaan yhtenäiseksi loppua kohti. 

Tarinassa on kirjaiijan omaelämäkerrallista materiaalia Iranin islamilaisen vallankumouksen vaikutuksista hänen perheensä ja sukunsa elämään. 

Deborah Rodriquez: Kabulin kauneuskoulu

Alkuteos: Kabul Beauty School: An American Woman Goes Behind the Veil, 2007
Suomennos: 2008, WSOY (Marja Helanen-Ahtola)

Kabulin kauneuskoulu on amerikkalaisen kampaajan muistelma Afganistanissa viettämistään vuosista. Deborah jättää avioliittonsa taakseen, lapsensa mummon hoiviin ja lähtee Kabuliin perustamaan kauneuskoulua.

Sponsoreiden tuella koulu saadaan pystyyn ja ensimmäinen ryhmä aloittaa koulutuksen. Siinä ohella Deborah löytää itsensä järjestetystä avioliitosta miehen kanssa, jolla on vaimo ja liuta lapsia Saudi-Arabiassa.

Kirjaa on ilmeisesti kritisoitu siitä, ettei se kuvaa tapahtumia täysin todenmukaisesti. Ihan viihdyttävää luettavaa kuitenkin ja imaisee mukaan afganistalaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon.

Michael Axworthy: Iranin historia

Alkuteos: Iran - Empire of the mind, 2007
Suomennos: 2013, Into (Tapani Kilpeläinen)

Iranin historia käsittelee kiistellyn ja kiehtovan maan historian menneisyydestä nykypäivään. Yli 2000 vuotta historiaa yksien kansien välissä, lukemisen aloittaminen kieltämättä mietitytti, mutta ihan turhaan.

Eri kansat, vuosisadat ja valloittajat vilistävät sivuilla sellaista kyytiä, ettei nimissä tai vuosiluvuissa välttämättä ihan kärryillä pysy. Lukeminen on kuitenkin vaivatonta ja kokonaiskuvasta pystyy saamaan hyvinkin lipeämättömän otteen. 

Sodittu on ja paljon. Se ainakin tuli selväksi. Kiinnostava historiankuvaus nykyäänkin paljon esillä olevasta maasta ja kulttuurista. Kannattaa tutustua.

Virpi Hämeen-Anttila: Minun Intiani

Julkaistu: 2014, Otava

Vuoden matkakirjaksi 2014 valittu Minun Intiani on parhaimpia matkakuvauksia mitä olen lukenut. Kirja on jopa ennemminkin opas paikalliseen kulttuuriin ja tapoihin, joka avaa käsittämättömän selkeästi ja taitavasti suuren maan eri kolkkien eroavaisuuksia.

Kirjassa ei pelkästään ylistetä Intian hienoutta vaan tuodaan esiin myös se karumpi puoli kuitenkaan liikaa pelottelematta. Matkailijan on hyvä tietää, etteivät kaikki paikalliset ole ihan sitä mitä antavat ymmärtää.

Suosittelen. Jää omaan hyllyyn vastaisuuden varalle hakuteokseksi ja toivottavasti jonain päivänä matkalukemiseksi Intiaan.

Alex Garland: Laguuni

Alkuperäinen teos: The Beach, 1996
Suomennos: Otava, 1999 (Annika Eräpuro)

Reppureissaajien klassikoksikin tituleerattu Laguuni on maineensa veroinen ja niin paljon parempi, kuin kirjasta tehty elokuvaversio, joka sekin on varsin hyvä.

Richard, amerikkalainen reppureissaaja, majoittuu Bangkokiin ja kuulee huumehoureiselta huonenaapuriltaan kartasta, joka johdattaa salaiselle saarelle, josta liikkuu kyllä huhuja, mutta jonne kukaan ei ole löytänyt. Yön aikana naapuri on viiltänyt ranteensa auki ja Richard löytää ovestaan kartan.

Hän lähtee etsimään tätä maanpäällistä paratiisia ja siellä asuvaa yhteisöä yhdessä ranskalaispariskunnan kanssa, joihin on vasta tutustunut. Saari löytyy, mutta onko se lopulta niin idyllinen paratiisi, kuin huhut ovat antaneet ymmärtää?