Alkuteos: Khâkestar-o-khâk, 1999
Suomennos: Like, 2002 (Kristina Haataja)
Mies lähtee kohti kaivoksia pojanpoikansa kanssa. Hänen on kerrottava pojalleen suru-uutiset: Pommi on osunut kotikylään eikä sukua enää ole. Pojanpojalta pommi vei mahdollisuuden kuulla.
Mies ja poika odottavat kyytiä kaivoksen porteilla. Mies näkee painajaisia, kohtaa omissa suruissaan pyöriskelevän vartijan ja kioskin pitäjän. Hän yrittää olla hermostumatta kuurolle lapselle, joka ei ymmärrä miksi pommi vei kaikilta äänen.
Pieni, mutta ajatuksia herättävä tarina 1980-luvun Afganistanista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti